Hei!
Olen taidemaalari Aarno Ahtajan vanhin tyttärentytär ja haluan aluksi tutustuttaa sinutkin taiteilijaan lyhyesti.

Aarno Veli Ahtaja syntyi Turussa 21.10.1898 ja kuoli Helsingissä 5.3.1978. Taideopintojen jälkeen hän toimi opettajana taideteollisessa korkeakoulussa 1940-1952. Taiteellinen esikuva oli A.W. Finch. Maalaustyyli kehittyi kuitenkin omanlaisekseen, lähinnä se muistuttaa impressionismia. Maisemat Suomen Lapista aina Välimerelle asti välittyivät hänen lukuisissa maalauksissaan. Isoisä oli tuottelias maalari ja hänellä oli vahva työn ilo ja palo. Erityisesti hän ihaili Ruoveden kesäisiä maisemia, joita hän ikuisti kesäpaikkansa rannassa maalaten. Kaupunkikuvista tunnettuja ovat mm. Loviisan pittoreskit katukuvat. 1962 hänet palkittiin Pro-Finlandia mitalilla. (Wikipedia A.Ahtaja)

Blogiarkisto

Kohti Välimerta - Isoisä maailmalla

Ensimmäiset ulkomaanmatkansa Isoisä teki lähinaapurimaihin osallistuessaan taidenäyttelyihin.
Artikkeli
Tukholman näyttelystä 1939.
Lehtileikkeiden ja näyttelyluetteloiden perusteella hän osallistui yhteisnäyttelyihin Tallinnassa vuonna 1930, Tartossa v. 1931, Moskovassa v. 1934, Riikassa v. 1935, Göteborgissa v. 1939 ja Tukholmassa vuosina 1939, 1944 ja 1947. Tukholmassa vuonna 1939 järjestetty Suomen uusimman taiteen näyttely oli merkittävä tapahtuma jo Suomea uhkaamassa olleen sodan takia. Isoisä toimi onnistuneesti näyttelyn komissaarina, mutta joutui heti Suomeen palattuaan vaihtamaan pensselin kivääriin lähtiessään Vallilan rykmentissä puolustamaan Isänmaata Karjalaan.

Uransa alkuvaiheessa Isoisä kävi opintomatkoilla Euroopan taidekeskuksissa Saksassa vuonna 1934 ja Belgiassa, Madridissa ja Pariisissa 1936. Matkustamisen esteiden poistuttua Suomesta sodan jälkeen Isoisä pääsi lähtemään taas ulkomaille, nyt maalausmatkoille.Ne suuntautuivat aluksi Ranskaan (1936, 1953) Englantiin (1949, 1953) ja myöhemmin Espanjaan (1960-1966) ja kauemmas Välimerelle.
Pariisi, 1939.

Ensimmäisestä Pariisiin asemalle saapumisestaan Isoisä kertoi myöhemmin opettavaista tarinaa: ”Astuin junasta Pariisin asemalaiturille, laskin matkalaukun maahan ja ryhdyin tutkimaan Pariisin karttaa. Hetken kuluttua huomasin, että matkalaukkuni oli varastettu vierestäni. Laukussa oli kaikki taiteilijatarvikkeeni ja muut tavarani!” Tästä tapauksesta viisastuneena hän ei tutkinut enää koskaan kadulla karttaa ja meidät lastenlapsetkin vannotettiin olemaan tekemättä samaa virhettä. Isoisä hankkikin hienon pienen Pariisin opaskirjan, jota saattoi vilkuilla vaivihkaa ja se osoittautui toimivaksi vielä minunkin myöhemmillä matkoillani. Ennen Pariisin matkaansa Isoisä oli innokkaana taiteenystävänä tutustunut etukäteen museoiden tunnetuimpiin tauluihin taidekirjojen kautta. Saman tavan hän säilytti myöhemminkin. Näin, Isoisä selitti, hänelle jäi enemmän aikaa omaan työskentelyyn, vaikka toki hän museoissa vierailikin. Lontoo oli Pariisin lisäksi Isoisälle mieluinen kaupunki upeine museoineen.

M.L.Inga, 1960

Valmismatkoja ja suoria lentoyhteyksiä ei vielä 1960 -luvulla ollut niin kuin nykyään. Välimeren maihin matkustaminen tuli Isoisälle mahdolliseksi Ylitorniolla syventyneen ystävyyden myötä. Hän pääsi matkustajaksi säiliöalukselle ja se sopikin Isoisälle hyvin, koska hän ei kärsinyt merisairaudesta. Lokakuussa vuonna 1960 Isoisä astui säiliöalus M.L. Ingalle matkalle kohti Istanbulia. Sain laivalta akvarellipostikortin, jossa oli merinäkymä Isoisän hytin ikkunasta ja Ingan strategiset mitat: 16500t ja 163m. Toisessa kortissa sisarelleni, joka oli siihen aikaan vaihto-oppilaana Amerikassa, hän kertoi matkan kestäneen jo kaksi viikkoa ja laivan ohittaneen mm. Kreikan historiallisia muistomerkkejä. Istanbulissa oli paikallinen luotsi kirjoittanut terveisensä enomme korttiin Isoisän pyynnöstä: ’Hayri allasmarladik’. Enon kortissa kerrottiin myös kuinka Tanger, Ceuta ja Alger oli sivuutettu ja matka jatkunut Afrikan rannikkoa pitkin. Välillä oli myös mennyt monta päivää niin, ettei näkynyt muuta kuin merta.

Casa Artistas Finlandese, 1960

Laivan paluumatkalla marraskuussa Isoisä jäi kyydistä Espanjan Marbellaan. Hän asui CASA ARTISTAS FINLANDESEssa, jossa asui myös muita suomalaisia taiteilijoita: Erik Enrot, Max Salmi ja Erkki Auvoinen. Talosta ja sen vihreästä ovesta Isoisä tietysti maalasi postikortin kotiin. Aurinkokin paistoi Isoisän iloksi, vaikka oli marraskuu ja katunäkymiä kelpasi maalata. Isoisää huvitti kovasti, kun häntä ulkonäkönsä vuoksi luultiin paikalliseksi ja häneltä kysyttiin tietä. Eräänä päivänä hän ikuisti kankaalle kylän punaista kaivoa. Seuraavana aamuna palatessaan jatkamaan maalaamista häntä suututti kovasti, kun kaivo oli yllättäen vaihtanut väriä, se oli maalattu valkoiseksi. Matkojakin Casa Finlanden taiteilijat tekivät, ainakin Alhambraan ja Ceutaan, josta sitten saimme upeita tuliaisia täällä kotimaassa.


Marbellan punainen ja valkoinen kaivo

Isoisä matkusti vuosien varrella monta kertaa säiliöaluksilla Välimerelle. Vuonna 1966 matka jatkui Turkin ohi Mustalle merelle ja edelleen aina Azerbaidzanin Bakuun saakka. Paluumatkalla Isoisä vaelteli omia reittejään jo tutuksi tulleessa Turkissa. Korkukissa, noin 10-15 km Ankarasta,  hän maalasi maisemaa ja vertasi kortissaan näkymää johonkin hyvin tuttuun: ”Kuin Lapin maisemat.” Jossain alueen pikkukylistä hän joutui pidätetyksi vakoilijana, kun piirteli ja kuvasi paikallista elämänkulkua, paikallisen poliisin mielestä luvatta. Jonkin aikaa hän joutui odottelemaan vankilassa, ennen kuin Suomen suurlähetystön ja YK:n avulla pääsi vapaaksi. Ankaran Suomen konsulilta on säilynyt kirje, jossa konsuli pahoittelee tapahtunutta ja toivoo, ettei se ”jättänyt liian voimakkaita vaikutteita ja matka Turkkiin oli antoisa”. Samalla hän kiittää Isoisää maalauksesta, jossa on aivan samanlainen näköala kuin hänen Turkin työhuoneensa ikkunasta. Tältä matkalta Isoisä palasi jo lentäen Kööpenhaminan kautta Suomeen.
Taiteilija maalaa, Kreeta 1973

Pian seikkailusta selvittyään Isoisä tuli meille Pyhäsalmelle vierailulle. Saimme taas upeita tuliaisia, kupariesineitä, nahkaa ja koruja ja minä kultakellonkin. Tuliaisia sai Isoisäkin, sillä hän sai oudon ja ankaran kuumetaudin. Onneksi Pyhäjärven silloinen kunnanlääkärin Jounela oli taitava työssään ja osasi antaa oikeat lääkkeet Isoisän rajuun sairauteen.


Solmittuaan toisen avioliittonsa Pirkko Tarjanteen kanssa sai Isoisä hänestä vertaisensa rohkean matkakumppanin. Ensimmäisiä yhteisiä kesämatkoja he tekivät varovasti Visbyhyn ja Tukholmaan. Isoisä oli ollut leikkauksessa ja oli toipilaana, tosin lääkärit olivat todenneet Isoisän olevan reilusti ikäistään nuoremmassa kunnossa.
Dam Ofgubok, 1966

Matkat onnistuivat ja etenivät pian Lontooseen ja Pariisiin mielenkiintoisiin taidenäyttelyihin. Vanha opaskirjakin toimi edelleen hyvin Pariisissa. Kanarian saarille pariskunta lensi yhdessä kahdesti, mutta saarten maisemat eivät miellyttäneet taiteilijan silmää. Sitten löytyivät Kreikan saaret Rhodos, Kreeta, Kos, Patmos jne., jonne kaksikko matkusti joka vuosi touko-kesäkuussa nauttimaan merestä, maisemista, retkistä, maalaamisen palosta ja Isoisän kaipaamasta auringosta ja valosta aina viimeiseen yhteiseen kesään 1977 asti.

Galleriaan pääset tästä linkistä. Jännittävää matkaa! T. Leena

Patmos, 1977