Ruovedelle Pohjois-Pirkanmaalle Aarno Ahtaja tuli viettämään kesiään 1960-luvun lopulla. Kuurninsaaren kalastajamökkiin hänet toi Helsingistä, tuore, toinen vaimo Pirkko Tarjanne-Ahtaja, joka oli hankkinut mökin pikkuruisine palstoineen kesäpaikakseen jo 1950-luvulla. Mökki on Ruovedellä kauniilla paikalla Tampere-Virrat vesireitin varrella.
Toisen vaimonsa taiteilija tapasi v. 1968 leskimiehenä, mennessään hammaslääkäriin takahammasta poistattamaan. Tätä parin yhteen johdattanutta tapausta muisteltiin aina mielellään hymyissä suin. Aarno ja hammaslääkärinä työskennellyt Pirkko olivat kyllä olleet hyvänpäiväntuttuja jo aiemminkin. Kun 'neiti hammaslääkärin' käsivoimat eivät riittäneet Aarnon takahampaan poistoon, jäi tapaus molempien mieleen niin, että sitä piti ’paikata’ yhteisillä teatteri-illallisilla. Pian rakastunut taiteilija jo tilasi räätäliltään uutta pukua seurustelua varten, ja tästä oli ainoa tytärkin arvannut että jotain erityistä on tekeillä. Oikeassa hän olikin. Kun kesän kynnyksellä sitten alettiin suunnitella kesänviettoa Kuurnin saaressa, päätti Pirkko laittaa asioihin vauhtia ja ilmoitti, ettei vihkimätöntä miestä saareen vie! Niin hääkellot soivat Pirkolle ja Aarnolle Helsingissä toukokuussa v. 1969. Morsian oli tuolloin 55v. ja sulhanen 71v.
Kuurninsaaren kallioilta avautuvat hulppeat järvimaisemat kolmeen ilmansuuntaan. Idän suunnassa, saarta vastapäätä on pieni Lieransaari, jossa poltettiin Suomen viimeinen noita. Pohjoisessa aukeaa järven selkä Virroille, etelässä Kotvionniemeen ja kylälle päin. Erityisesti näitä maisemia, mutta myös aiheita muualta lähialueilta isoisä maalasi tinkimättömän innostuneesti kesä toisensa jälkeen. Nauraen hän kertoi pariinkin otteeseen saaneensa maalausretkiltään äkkilähdöt kartanoiden alueilta äkäisiltä isänniltä. Naapurit muistavat isoisän istumassa baskeri tai hattu päässä rannalla maalausteline edessään. Taiteilijan tunteneet naapurit myös varoittelivat ihmetteleviä katsojia, että pitää olla hiljaa eikä saa häiritä. Tuotteliaan kesän jälkeen pienen mökin takaseinällä oli joka kesä ripustettuna valmis taidenäyttely.
Vaikka mökki tiluksineen oli pieni, vietti saaressa tyytyväinen pariskunta sänttiä elämäänsä. Kaikki oli ojennuksessa kuin hammaslääkärin instrumentit ikään. Aamuteelle, päiväkahville ja iltateelle oli omat kuppinsa. Saaressa
nautittiin kesällä tietenkin sienistä ja marjoista ja vesistön kaloista. Tinkimaitoa haettiin läheisestä maatalosta tinkipolkua pitkin. Isoisä oli herkkusuu ja siksi taitava kokki. Oma tervetuliaisjuoma ja Pirkon kahvikakku ’Ruoveden pulla’ syntyivät Ruoveden kesinä ja ovat edelleen saaressa käytössä. Naapureiden ja paikallisten taiteilijoiden kanssa seurusteltiin, ja heille tarjottiin tervetuliaisjuoman lisäksi kenties jotain muutakin vanhoista apteekin mittalaseista, jotka toimivat aromilaseina. Koska sähköä ei ollut, elettiin auringon mukaan. Isoisä maalasi mieluiten aamupäivisin, Pirkko ’otti auringonkylpyjä’ kansituolissa lukien. Isoisä oli myös kätevä käsistään ja teki saareen sen mitä siellä tarvittiin. Yövieraille ilmoitettiin kohteliaasti toisena vierailupäivänä, että nyt voi sitten jo lähteä. Elokuun lopussa pimeys pakotti isäntäväenkin aina palaamaan Helsinkiin omasta rauhastaan.
Yhdeksän kesää ehti isoisä nauttia ja maalata Kuurninsaaren valoisissa maisemissa. Maalauksissaan hän saavutti mielestäni hyvin suomalaisen luonnon tunnelman. Kesä vuonna 1977 oli sateinen ja viileä, mutta Isoisä maalasi tapansa mukaan ahkerasti toivoen auringonpaistetta. Tuo harmaa kesä jäi kuitenkin hänen viimeisekseen. Isoisän kuoleman jälkeen Pirkko vietti vielä lukuisia kesiä mökkisaarellaan ja yhä edelleen mökki on suvullamme kesäkäytössä.
Tässä nähtävät maalaukset olivat osa Ruoveden viljamakasiinissa v. 2014 ollutta näyttelyä. Ole hyvä: suomalaisia maisemia Ruovedeltä nautittavaksi! Leena
