"Minun ehdoton lempitauluni on ”Kesäkukkia” vuodelta 1977. Sen kauniit kesäkukat: kissankellot, päivänkakkarat, niittyleinikit ja puna-apilat luovat kepeän ja valoisan kesätunnelman. Maljakon takana oleva kahvikuppi vie katsojan ajatukset mukavasti aurinkoisen kesäpäivän kahvihetkeen. Kukat on aseteltu maljakkoon ilmavasti, ja niiden kauniit ja heleät värit loistavat iloisesti katsojalle.
Muistan hyvin lapsuudestani, kuinka Vaapi - kuten me isoisää kutsuimme - kävi usein poimimassa kukkia kotitalomme takana olevalta pellolta. Se ei ollut kovin tavallista miehille siihen aikaan. Eikä ollut tavallista sekään, että isoisä seisoi takapihalla maalaamassa tai että kodin seinät ovat katosta lattiaan täynnä tauluja. En pienenä lapsena ymmärtänyt, että taiteilijan tyttären kodissa moni asia oli erilaista kuin muilla. Vasta myöhemmin ymmärsin sen, ja tietysti arvostin sen mukana tuomaan rikkautta ja verenperintönä tullutta rakkautta taiteeseen.Taulun luonnonkukat viehättävät minua erityisesti, koska olen aina ollut innokas kasviharrastaja ja luontoihminen muutenkin. Kukkatauluja ei ole jäänyt perheeseen kovinkaan montaa, koska ne tietysti miellyttivät muitakin. Olen kuullut, että Kesäkukista käytiin kova kisa perheen keskuudessa, mutta äitini päätti antaa sen minulle, joka olin juuri perustanut oma kodin ja sain tämän kaunottaren yhdeksi ensimmäisistä kotini tauluista. Kesäkukat-taulu onkin aina ollut kotimme parhaalla paikalla kaikkien ihailtavana."
– Liisa Salonen, Espoo
Galleriaan tästä, ole hyvä.
