Hei!
Olen taidemaalari Aarno Ahtajan vanhin tyttärentytär ja haluan aluksi tutustuttaa sinutkin taiteilijaan lyhyesti.

Aarno Veli Ahtaja syntyi Turussa 21.10.1898 ja kuoli Helsingissä 5.3.1978. Taideopintojen jälkeen hän toimi opettajana taideteollisessa korkeakoulussa 1940-1952. Taiteellinen esikuva oli A.W. Finch. Maalaustyyli kehittyi kuitenkin omanlaisekseen, lähinnä se muistuttaa impressionismia. Maisemat Suomen Lapista aina Välimerelle asti välittyivät hänen lukuisissa maalauksissaan. Isoisä oli tuottelias maalari ja hänellä oli vahva työn ilo ja palo. Erityisesti hän ihaili Ruoveden kesäisiä maisemia, joita hän ikuisti kesäpaikkansa rannassa maalaten. Kaupunkikuvista tunnettuja ovat mm. Loviisan pittoreskit katukuvat. 1962 hänet palkittiin Pro-Finlandia mitalilla. (Wikipedia A.Ahtaja)

Blogiarkisto

Henkilökuvia ja yllätyksiä

Isoisä maalasi muotokuvia tietysti eniten oman perheen jäsenistä. Uran alussa sai Elisa -
vaimo olla mallina ja vanhat hauskat valokuvat ovat siitä todisteena. Mielestäni kaunein muotokuva syntyi ompelevasta Elisasta, mutta se ei harmillisesti ole enää perheemme omistuksessa.

Aarnon näkemyksiä Elisasta.
Pirkko-tytär suostui malliksi vain, jos sai tehdä jotain maalauksen aikana: ommella, kutoa tai lukea. Myös Risto-poika oli mallina pienestä pitäen ja hänkin kertoi kyllästyneensä mallina oloon, mutta luvattu palkkio houkutti jaksamaan. Hyvin Risto on jaksanutkin, sillä hänestä on monia muotokuvia. Myöhemmin Risto ryhtyi myös itse maalaamaan.

Lukeva Risto mallina.
Aikanaan palkkion houkutus tuli tutuksi meille lapsenlapsillekin. Silti se 15-20 minuutin paikallaan olo täysin liikkumatta oli vilkkaille lapsille työlästä. Harmi kyllä nämä varhaislapsuuden muotokuvat ovat omilla teillään. Teini-iässä istuin rauhallisesti mallina Maunulan ateljeessa. Silloin palkkiona oli espresso-kahvia ja lohileipää Hakaniemen hallista - ja taisi siinä uusi puserokin olla luvassa. Tämäkin liitupiirustus katosi vuosikymmeniksi ja löytyi ihan vast'ikään yhden lastentaulun takaa. Joidenkin ystävien ja tuttavien perheestä Isoisä on maalannut kaikkien perheenjäsenten muotokuvat.  Nämä taulut ovat heidän seinillään jossain päin Suomea. Matkoillani olen onnistunut näkemään niistä muutamia. Ainakin nuorimmasta veljestään Auliksesta Isoisä on myös maalannut muotokuvan. Tämän yllätyksen sain kuulla pikkuserkultani pari päivää sitten.

Professori E. Setälän muotokuva.
Muistan, että Siltasaaren asunnossa tai ateljeessa näin stafflialla keskeneräisiä muotokuvamaalauksia. Ennen mallin tuloa "istuntoon", oli muiden kuitenkin lähdettävä paikalta. Valmiita töitä emme nähneet ja siksi ne jäivät tuntemattomiksi suvulle. Isoisän maalamien julkisten henkilöiden muotokuvista tiedämme vain säilyneiden lehtileikkeiden ja mustavalkoisten valokuvien ansiosta. Tunnetumpia ovat yliopiston professori E. Setälän, Marian sairaalan ylihoitajan Siiri Sandelinin ja toimitusjohtaja Jussi.E Leinosen muotokuvat (katso Flickr). Hyvät arvostelut sai myös muotokuva nimeltä "Kirje", jonka kuvaama henkilö jäi meille tuntemattomaksi, vaikka häntä yritettiin lehti-ilmoituksellakin etsiä. 
"Kirje", tuntematon malli.


Solmittuaan toisen avioliittonsa Pirkko Tarjanteen kanssa, oli iloisen Pirkko-vaimon vuoro istua Isoisän mallina, Ruoveden kesäidyllissä. Pirkko-vaimo käytti samaa hyvää keinoa kuin Pirkko-tytär aikoinaan mallina ollessaan ja luki, perkasi sieniä tai valmisteli aterioita maalaushetkien kestäessä.


Toinen vasta löydetyistä omakuvista.
Omakuvia Isoisä maalasi tietysti useita. Ne luulimme kaikki tuntevamme. Ensimmäinen yllätys, luonnosmainen vanerille maalattu omakuva, löytyi vanhempiemme kesäpaikan kaapista laatikon alta noin vuosi sitten. Toinen yllätyslöytö sattui ihan äskettäin, kun kaksi omakuvaa löytyi kukkakaupan paperiin käärittynä muiden taulujen alta. Näissä Isoisän töissä on jotain hänen tavallisesta tyylistään poikkeavaa. Nyt ne ovat ehkä myös ensimmäistä kertaa esillä. 


Olkaa hyvä- nauttikaa yllätyksistä! T. Leena






Maalauksia ja muistoja vuosien varrelta

Tällä kertaa galleriassa on Isoisäni maalauksia vuosien varrelta ja eri puolelta Suomea, aina etelärannikon Kaunissaaresta Lappiin asti. Helsingistä ja sen ympäristöstä löytyi monta maalauskohdetta. Varsinkin Kallion kaupunginosa tuli suosikkikohteeksi. Sitä, ja etenkin kirkon
Kauppahalli, Helsinki
ympäristöä hän maalasi sekä kesällä että talvella. Kesäateljeepaikat, kaivoskylät, ystävien asuinpaikat vierailujen aikana sekä maalauskurssien pitopaikat tulivat myös maalauksien aiheiksi.

Isoisä oli perin helsinkiläistynyt vuosien varrella ja kuljetti meitä lapsenlapsia jo pienestä pitäen tutustumassa Helsingin nähtävyyksiin ja taulujen maalauspaikkoihin. Kesäisin vierailimme Suomenlinnassa ja Korkeasaaressa. Kävimme Kansallismuseossa, Ateneumissa, taidenäyttelyissä, non-stop elokuvissa, teatterissa ja lopuksi aina piipahdimme Stockmannilla ja sen kahviossa syömässä hyviä lihavoileipiä hänen kanssaan. Isoisä ja Isoäiti asuivat Hakaniemessä ja läheisellä torilla käytiin ostoksilla. Tori on sykähdyttävä paikka vielä tänäkin päivänä.

Isäni sai uuden työpaikan Outokumpu-yhtiössä ja perheemme muutti Tampereen lähelle Ylöjärvelle,
Ylöjärven kaivos
Metsäkylän Takamaalle. Kaivoshan syntyy löydetyn malmin ympärille, minne vain ja Takamaallekin rakennettiin kokonainen kylä, työntekijöille asunnot ja kaikki tarpeellinen ja lisäksi kauniit piha-alueet. Näissä tiiviissä kaivosyhteisöissä syntyi elinikäisiä ystävyyssuhteita sekä lapsille että aikuisille. Olimme, ja olemme kaikki "kumpulaisia".

Isoisä tuli tietysti vierailulle ja maalaamaan uusia maisemia. Usein hän oli kotimiehenä jopa parikin viikkoa, kun vanhempamme isän työn vuoksi matkustivat ulkomaille. Se ei liene ollut ihan tavallista tuohon aikaan. Isoisä teki mutkattomasti kaikkea puutarhatöistä lastenhoitoon. Hän valmisti hyvää ruokaa ja
Isoisä keittiöpuuhissa
piti hyvän järjestyksen. Omenapuihin ei vain saanut kiipeillä ja jälkiruoka ei saanut olla samanväristä kuin alkuruoka, siinä olivat Isoisän säännöt. Teimme naapureiden kanssa huviretkiä läheiselle yhtiön kalamajalle Näsijärven rannalle. Siellä Isoisä maalasi häiriintymättä kaunista maisemaa vaikka iso joukko "kummun" lapsia seurasi ja pyöri ympärillä.  Kerran Isoisä oli maalausreissullaan kun naapurin Matti tuli ostamaan kaivosaiheista taulua, joka riippui olohuoneemme seinällä. Kylläpä Isoisälle nauru kelpasi, kun hän palatessaan näki setelin kiinnitettynä nuppineulalla taulun paikalle.

Isoisä lastenhoitajana
Toinen kaivospaikkakunta minne muutimme, oli Oulun läänin Pyhäjärvi. Isoisän mielestä asuimme nyt "Jumalan selän takana" vaikeiden kulkuyhteyksien vuoksi. Silti hän vieraili säännöllisesti ja oli hyvin odotettu vieras myös uskomattomien tuliaisten vuoksi. Ne olivat aina muodikkaita ja aikaansa edellä. Siihen aikaan ei maalaispaikkakunnalta kaikkea saanut ostettuakaan. Kaivosnäkymän Isoisä maalasi sielläkin ja myös tilaustyön malmikiven poraajasta, joka tuli kaivoksen konttoriin.

Kotipaikkojeni lisäksi minulla on erityisen paljon muistoja Urajärveltä. Kesällä 1958 Isoisä vuokrasi kauniisti kalustetun talon Päijät-Hämeestä, Asikkalasta, Urajärven kartanon läheisyydestä. Talossa oli ihana lasiterassi ja sinne saapuessamme pikkuveljeni poksautti innostuksissaan ensitöikseen Isoisän pöydälle unohtuneella tauluvasaralla yhden lasin sirpaleiksi. Onneksi Isoisä oli kätevä korjausmies. Kartanon alue oli upea, laaja ja hienosti hoidettu. Korkealla mäellä oli näköalapaikka ja siellä oli puolikaaren muotoinen pylväikkö, "Valhalla" ja näkymä järvelle. Hiekkatie johti alas kartanolle ja holvikaaren alta kuljettiin järvelle, jossa oli ihmeteltävänämme tekojoutsen. Kartanoa hoiti talonmiespariskunta, jonka kanssa tulimme tietysti tutuiksi juoksennellessamme pitkin pihoja. Rouva myös esitteli kartanoa vierailuryhmille ja
Isoisä maalaa Kummun lapset ympärillä
omistajasuvun, von Heidemanien historiaa. Me livahdimme usein joukon jatkoksi ja toivoimme kuulevamme tai näkevämme vintin kummituksen tai aaveen, joka seurasi vierailuryhmiä aina viimeisenä tarinan mukaan. Kummitusta tai aavetta emme nähneet, mutta kerran onnistuimme näkemään nenäliinavarkauden, jonka opasrouvakin heti huomasi.

Isoisä huomasi kartanon pihapiirissä olevat ulkomailta tuodut, isot puutarhatontut, jotka olivat pahoin rapistuneet. Toimelias Isoisä kunnosti ja maalasi tontut hienoiksi. Puutarhatontut olivat harvinaisia tuohon aikaan ja niistä oli tehty oikein postikorttikin. Kartanon alueella oli ihana tammimetsä ja järvellä kävimme kalassa ja soutelemassa sekä uimassa. Kirjastokin
Isoisä Urajärven lasiverannalla

alueella oli, mutta sinne ei lapsilla ollut asiaa. Isoisä maalasi kauempanakin olevia kohteita ja hänen piti kulkea suurten, aidattujen lehmihakojen läpi. Veimme hänelle joskus eväitä maalauspaikkaan ja jouduimme laitumen vihaisen sonnin hätyyttelemäksi. Myöhemmin hoksasimme vaihtaa punaiset villatakit sinisiin ja saimme kulkea rauhassa.

Maalauskursseja Isoisä kävi pitämässä ympäri Suomea. Kajaanissa olleesta kurssista on säilynyt lehtileike, jossa hän innostaa kurssilaisia maalaamaan ahkerasti. Itse hän teki niin kuin opetti. Hän vieraili ystäviensä luona ja maalasi samalla mm. Kalajoella, Lappajärvellä, Kärnänsaaressa, Ylitorniolla, Pallaksella ja Utsjoella. Lapin lumo esittäytyykin seuraavassa galleriassa.

Mutta, tästä siis Suomalaisia maisemia -galleriaan, ole hyvä.
Hyvää juhannusta!

T.  Leena
Kartanon tonttu




Isoisä ja Loviisa

Tämänkertainen blogini on näyttelyn avajaisten tervetuliaispuhe Loviisassa 17.2.

Tervetuloa kaikki taiteen ystävät Aarno Ahtajan Loviisan maalausten näyttelyyn.
Aarno Ahtajan muistonäyttely Loviisassa

Isoisän tie Loviisan kulki Ylitornion kautta. Neljäkymmentäluvulla Isoisä oli maalaamassa Lapissa  mm. Tornionjokilaakson maisemia. Ylitornioon tuli työmatkalle erään loviisalaisen yhtiön tilanhoitaja, yhtiön  siellä olevalle maatilalle. Herrat tapasivat toisensa ja ystävystyivät. Loviisalainen ystävä kutsui ja houkutteli Isoisää Loviisaan maalaamaan,  siinä kuitenkaan onnistumatta.  Isoisä oli käynyt Loviisassa ainakin kerran aikaisemmin, koska eräässä näyttelyluettelossa on nimetty taulu "Maalaus Loviisasta" signeerattuna vuodelle 1949.

Kesällä 1959 Isoisä sitten lopulta hyväksyi ystävänsä kutsun ja saapui Loviisaan - ja ihastui nyt täysin maalauksellisen pikkukaupungin katunäkymiin. Hän viihtyi niin hyvin, että viipyi Loviisassa maalaamassa kolme kuukautta. Osaksi varmasti siksi, että hän asui ystävänsä ja tämän perheen  kauniin puutalon vinttikerroksessa, ns. kesähuoneessa. Siellä oli tilaa sekoitella öljyvärejä ja myös mukavaa ja rauhallista. Isäntäperheen lapset tosin kertoivat myöhemmin, että öljymaalien haju tunkeutui alakertaan asti. Hajua tuli myös Isoisän ulkomailta tuomista, varsinkin Camembert-juustosta, jota ei kuusikymmenluvulla Suomesta saanut. Aina, kun Isoisää, eli Aarno-setää odotettiin vieraaksi, arvuuteltiin perheessä, tuleeko pahantuoksuista juustoa tuliaiseksi. Onneksi helsinkiläiset perunaleivokset olivat sentään odotettuja tuomisia.

Vuosien varrella Loviisan kauniilla kujilla maalatessaan, Isoisä tuli tutuksi kaupungin asukkaille. Kerrotaan, että jotkut kaupungin leskirouvat olisivat olleet kiinnostuneita tyylikkäästä herrasmiestaiteilijasta, mutta maalaaminen voitti.
Aarno Ahtaja ja Loviisa
Isoisän mieliaiheita olivat yleensä maisemat, kaupunkikuvat ja puistot. Kankaalle tallentui Raatihuone, kirkko ja tori eri kuvakulmista ja näkymiä kaupungin keskustasta, Sepänkujalta. Nämä näkymät hän maalasi päivän eri aikoina ja eri tunnelmaisina ja eri säätilan vallitessa, kyllästymättä idyllisiin kohteisiinsa.  Maalauksissa tulee esille Isoisän oma maalaustapa, lähinnä impressionismia muistuttava tyyli. Isoisä teki myös maalausretkiä lähiympäristön saariin, Svartholmaan, Kaunissaareen sekä Liljendaliin ja Porvooseen. Näissä töissä taas tulee esille Isoisälle ominainen sinisen ja lilan väriskaala.

Loviisassa kesällä 1959 maalatut katukuvat olivat esillä jo samana vuonna Tampereen kirjastotalossa pidetyssä näyttelyssä ja lehtiarvostelut niistä olivat kiittäviä. Muistan, että  matkustin ihan yksin yksitoistavuotiaana Ylöjärveltä Tampereelle "onnikassa " ja kävin katsomassa näyttelyn.

Loviisan työt ensi kertaa esillä Tampereella
Seuraava näyttely pidettiin Loviisan Seurahuoneella vuonna 1960. Loviisan Sanomissa todettiin, että "Loviisan maalauksissa on pikkukaupungin tunnelma saatu hyvin esiin". Toinen Ahtajan Loviisa-töiden näyttely oli keväällä, vuonna 1965, Loviisan Seudun Osuuskassan tiloissa. 

Ystävyys loviisalaisperheen kanssa säilyi koko loppuelämän.Ystävykset tapasivat toisiaan sekä Helsingissä että Loviisassa. Kun Isoisä solmi toisen avioliittonsa Pirkko Tarjanteen kanssa, oli ystävä Loviisasta itseoikeutetusti Isoisän bestman. Nyt vierailuja Loviisaan jatkoi tuore aviopari.
Näyttelyvieraita Loviisassa vuonna 1965

Kesällä 2016  minut kutsuttiin ystävällisesti  Loviisaan kulkemaan Isoisän jalanjälkiä. Oli hienoa nähdä taulujen kohteet, tutustua kauniiseen Loviisaan ja kuulla kerrottavan menneistä tapahtumista. Ihastuin itsekin kovasti Loviisaan ja tietysti Sepänkujaan. 

Näyttelyn toteutumisesta  kuuluu suuri kiitos Veijo Peltoselle. Hän sattui näkemään Kimonkylän taidekodissa Aarno Ahtajan Loviisan Raatihuoneen maalauksen ja kiinnostui paikkakunnalla maalanneesta taiteilijasta. Veijo kirjoitti kaksi laajaa artikkelia Isoisän Loviisan kaudesta Loviisan Sanomiin vuonna 2008. Lokakuun numerossa hän kirjoitti  "Seutukunta siveltimellä"-sarjaan  otsikoilla "Tunnepohjainen realisti ikuisti loviisalaista idylliä" ja "Aarno Veli Ahtaja viehtyi pikkukaupungin tunnelmiin". Joulukuun artikkelin otsikko oli "Loviisa Aarno Ahtajan maalauksissa". Artikkelin lopussa hän mainitsee," että "taulut ovat erinomainen ja merkityksellinen ajankuva 1950-luvun lopun ja 1960- luvun, nyt jo osin kadonneesta Loviisasta. Hän esitti toivomuksen , että olisiko vaikkapa kaupunginmuseolla intressiä saada aikaan näyttely näistä hienoista näkymistä (viidenkymmenen ), nyt jo kuudenkymmenen vuoden takaa."

Saman ehdotuksen hän esitti viime vuonna Aarno Ahtajan Virtuaaligallerian Juhlagalleriassa, jossa hän esitteli lempimaalauksensa. (Se on alla oleva Sepänkuja vuodelta 1962.) Tästä rohkaistuneena
otin yhteyttä Loviisan kaupunginmuseoon ja ehdotus sai myönteisen vastaanoton.Yllättys oli, että
näyttely järjestyi näin nopeassa aikataulussa.
Aarno Ahtaja | Sepänkuja | 1962 | öljy 64x49
Sepänkuja | 1962 | öljy 64x49
Tässä nyt olemme!

Kiitos kaikille avajaisvieraille ja kaikille, jotka lainasivat ystävällisesti
taulujaan ja auttoivat näyttelyn toteutumisessa.
  
Tervetuloa nauttimaan Loviisan tunnelmista ja maistelemaan Camembert-juustoa ja perunaleivoksia, olkaa hyvä.

Leena

(Tästä näyttelyyn: http://aarnoahtaja.fi/loviisa.html)