Hei!
Olen taidemaalari Aarno Ahtajan vanhin tyttärentytär ja haluan aluksi tutustuttaa sinutkin taiteilijaan lyhyesti.

Aarno Veli Ahtaja syntyi Turussa 21.10.1898 ja kuoli Helsingissä 5.3.1978. Taideopintojen jälkeen hän toimi opettajana taideteollisessa korkeakoulussa 1940-1952. Taiteellinen esikuva oli A.W. Finch. Maalaustyyli kehittyi kuitenkin omanlaisekseen, lähinnä se muistuttaa impressionismia. Maisemat Suomen Lapista aina Välimerelle asti välittyivät hänen lukuisissa maalauksissaan. Isoisä oli tuottelias maalari ja hänellä oli vahva työn ilo ja palo. Erityisesti hän ihaili Ruoveden kesäisiä maisemia, joita hän ikuisti kesäpaikkansa rannassa maalaten. Kaupunkikuvista tunnettuja ovat mm. Loviisan pittoreskit katukuvat. 1962 hänet palkittiin Pro-Finlandia mitalilla. (Wikipedia A.Ahtaja)

Blogiarkisto

Isoisä ja ystävät

Taiteilijaystäviä 1942. Vasemmalta Essi Renvall, Elisa ja Aarno Ahtaja, 
Eva Cederström, Selim Soldan, Tove Jansson. 
Isoisällä oli taito ystävystyä helposti. Useat ystävyydet myös kestivät läpi elämänpolun. Hän matkusti paljon ja tapasi eri alojen ihmisiä toimiessaan luottamustehtävissä, näyttelyissä, maalauskursseilla ja maalatessaan ateljeen ulkopuolella. Ystäviä siis kertyi eri puolilta. Helsingissä solmitut ystävyydet taas saattoivat viedä Isoisää ympäri Suomea, kuten Ylitorniolle ja muualle Lappiin, Loviisaan ja myös ulkomaille.

Ajan tavan mukaan Isoisällä oli kotonaan vieraskirja ja se olikin
Tämä vierailu lienee kestänyt pikkutunneille. 
ahkerassa käytössä. Onnekseni vieraskirja on säilynyt ja siinä on merkintöjä perhejuhlista, taidenäyttelyiden avajaisten kunniaksi järjestetyistä illanvietoista,
tervehdyskäynneistä ja kylään piipahtamisesta, mikä siihen aikaan oli yleisesti tapana. Vieraskirjasta löytyvät myös taiteilijaystävien tapaamiset.

Alkulehtien hauskoin piirroksin koristelluista merkinnöistä löytyvät mm. usein vierailulla viihtyneet taiteilijaystävät  Essi ja Ben Renvall.  Muistan lapsena, kun vähän arastelin Bennon jäyhää olemusta ja myös Essiä, vaikka lopuksi istuinkin hänen sylissään. Myöhemmin olen taas ihmetellyt sitä, miten Ben Renvallin isoissa käsissä syntyi niin pieniä ilmeikkäitä patsaita. Bennon ja Isoisän ystävyys kesti kaikki elämän muutokset ja viimeinen hauska merkintä vieraskirjassa onkin myös Bennon. Yhteinen tekijä ystävyksillä oli tietysti myös läheiset ateljeet Hakaniemessä . Yrjönkadulla Isoisän kanssa ateljeen jakoivat Tauno Sarmaja ja Yrjö Verho (katso blogi Ateljeita ja asetelmia).

Ateneumin oppilaita. Tove Jansson toinen oikealta alarivissä ja
Isoisä  hänen yläpuolellaan vasemmalla puku päällään.
Tärkeä ystävä Isoisän taiteilijakehityksen kannalta oli tietysti W.Lönnberg  ja “Lönkasta” kuulinkin Isoisän luona usein puhuttavan hyvin myönteiseen sävyyn. Olli Miettisen ja Mikko Hovin vierailut näkyvät myös toistuvan usein vieraskirjan merkinnöissä, samoin Väinö Kamppurin.  Ateneumissa opiskelun aikaan Isoisä ystävystyi Tove Janssonin kanssa. Heidän ystävyydestään löytyy mainintoja myös kirjasta ‘Kirjeitä Tove Janssonillta’*. Luonto puolestaan yhdisti Isoisää ja kirjailija Reino Rinnettä ja muutamaa muutakin kirjailijaa, joiden kanssa hän ystävystyi  vuosien varrella.

Jury koolla. Isoisä ja
Sam Vanni taidenäyttelyn
tuomaristossa. Takana
J.Gebhard.
Sam Vanni kuului myös Isoisän hyviin ystäviin. Tultuaan aikoinaan Suomeen Viipurista hänen nimensä oli Samuel Besprosvanni (eli nimetön) ja suomennettuna siitä tuli Vanni. Tämä meille lapsenlapsille selitettiin kerta toisensa jälkeen esimerkkinä siitä, miten asiat elämässä voivat saada myönteisen käänteen. Vannin pyöreät silmälasit tulivatkin meille vuosien varrella tutuiksi. Äitimme tapasi kertoa Isoisän ja Vannin taulukaupoista. Niihin aikoihin Sam Vanni oli ensin seurustellut Tove Janssonin kanssa. Kun Vanni oli sitten tavannut tulevan vaimonsa Mayan, piti Vannin maalaamasta Tove Janssonin muotokuvasta päästä äkkiä eroon. Niinpä Isoisä tuli eräänä päivänä naureskellen kotiin kainalossaan Tove Janssonin muotokuva, mutta ei suostunut kertomaan asiasta sen enempää. Isoisän taiteilijaystävien työt tulivat muutenkin tutuiksi kodissamme.

Sanomalehtimies ja taidekauppias Valtteri Vartio oli monien taiteilijoiden ystävä. Muun muassa Renvallit, Verhot, Sulho Sipilä, Sam Vanni, Olli Miettinen ja Isoisä olivat hänen hyviä ystäviään. Kävi niin, että Isoisällä oli ateljeessaan Helsingissä työn alla naisen muotokuva. Nuori, kaunis Marja-Liisa Sairanen tuli hakemaan mallina
Kahvikutsut. Elisa Ahtaja vasemmalla, Essi Renvall edessä.
ollutta ystävätärtään Isoisän ateljeesta. Hän ihastui ateljeen ilmapiiriin ja taiteilijan työskentelyyn. Valter Vartio oli hiljattain eronnut vaimostaan ja nyt Isoisä päätti esitellä Marja-Liisan Valtteri Vartiolle. Heti samana iltana Adlonissa. Puhemiehen työ onnistuikin ja häitä juhlittiin Vartion kotona jo samana keväänä. Isoäitini Eliisa Ahtaja oli kaasona nuorelle Marja-Liisalle, tulevalle kirjailijalle, ja Isoisä tietysti Valtterin kunniavieraana. Näistäkin tapahtumista voi lukea kirjasta, Helena Ruuskan kirjoittamasta Marja-Liisa Vartion elämäkerrasta ‘Kuin linnun kirkaisu’. Itsekin muistan nähneeni kauniin Marja-Liisan punaisessa puvussaan isovanhempieni asunnossa Siltasaaressa.
Vihkipari Valtteri ja Marja-Liisa Vartio keskellä edessä, Elisa ja Aarno Ahtaja keskirivissä oikealla. Takarivissä vasemmalla Olli Miettinen ja Yrjö Verho. Ben Renvall takarivissä toinen oikealta.

Vieraskirjan kertomaa: tärkeitä ystäviä.
Erittäin hyviä  ja pitkäaikaisia ystäviä olivat myös Liisa ja Kustaa Vilkuna. Vierailimme myös heidän ihanassa maalaispaikassaan Lappajärvellä, Kärnänsaaressa. Ilmeisesti Kustaa Vilkunalla oli sormensa pelissä monessa Isoisää koskevassa asiassa. Kiitos siitä. Vieraskirjasta voi lukea tämänkin pariskunnan monista vierailusta.

Isoisä oli luonteeltaan auttavainen. Kun nuori taiteilijaystävä sairastui vakavasti eikä hänellä ollut rahaa lääkkeisiin, Isoisä laittoi hatun kiertämään. Tuohon aikaan monia lääkkeitä ei saatu Suomesta. Lääkkeet  hankittiin Saksasta ja ystävä parani sillä kertaa. Samoin Isoisä kävi suostuttelemassa helsinkiläistä lääkäriä ottamaan potilaakseen sairastuneen varattoman taiteilijaystävänsä Ilmari Aallon. Näin tapahtuikin ja lääkäristä tuli kaiken lisäksi Aallon taiteen ystävä ja tukija.

Ollessaan kesänvietossa Ruovedellä vuonna 1976 Isoisä oli mukana järjestämässä juhlatilaisuutta päivällisineen Akseli Gallen-Kallelan kunniaksi. Esillä oli myös ehdotus Akseli Gallen-Kallelan muistomerkin hankkimisesta Ruovedelle. Vähän ihmettelimme jo iäkkään Isoisän hanketta, mutta hän sanoi: ”Kun kukaan muu ei siihen ryhtynyt”. Vieraskirjan välistä löytyykin kiitoskirje Kirsti Gallen-Kallelalta.

Taito ystävystyä oli Isoisällä vanhoille päiville asti. Ollessaan taas kerran taidenäyttelyssä – Helsingissä 1970-luvulla – hän sattui  pysähtymään nuoren miehen viereen katsomaan esillä ollutta taulua. Siinä syntyi keskustelua taiteesta ja taiteilijoista. Pian saimme kyläilykutsun tämän nuoren miehen kotiin ja hänet kutsuttiin tietysti vastavierailulle Isoisän ja Pirkon luokse Lauttasaareen. Isoisä pitikin aina hyvää huolta ystävistään. Samoin kuin saamistaan kukista, eritoten ruusuista, joita vielä nuokkuvina tuettiin rautalangoilla tai vietiin paperiin käärittynä veteen kylpyammeeseen. Voisipa näin tehdä myös ystävyydelle! Nyt julkaistava näyttely Kesäkukkia 2 on myös minun kiitokseni teille kaikille taiteenystäville tästä taidematkasta.

Olkaa hyvä, kukkia teille kaikille (galleriaan tästä linkistä). Leena

*Boel Westin ja Helen Svensson (toim.), Kirjeitä Tove Janssonilta. Schildts & Söderströms 2014.