Ateljeita ja asetelmia

Taiteilijapolkunsa alussa  Isoisäni  Aarno Ahtaja maalasi pienikokoisia teoksia. Hän kertoi nauraen, että kun oli vähän aikaa maalaamiseen niin piti toimia sukkelasti, sillä hän  kävi ansiotyössä. Hän maalasi enimmäkseen ulkona, kun ei ollut saanut ateljeetilaa. Lopulta hän sai vuokrattua  ensimmäisen ateljeensa Helsingin Siltasaaresta.Tilat olivat hyvin ahtaat ja Isoisä toivoikin eräässä lehtihaastattelussa parempia työtiloja Helsingin kaupungilta kaikille taiteilijoille.

Aarno Ahtaja ateljeessaan. (1930-luku, Hakaniemi?)

Ateljeessa oli kuitenkin mahdollista nyt siirtyä asetelmien maalaamiseen. Isoisä maalasi asetelmiinsa mielellään esim. hedelmiä, kortteja, lasipulloja, kukkia ja tupakointivälineitä, jotka olivat kauniisti asetellun kankaan päällä. Naapuriateljeessa työskentelivät Essi ja Ben Renvall. Tiiviissä taiteenluomisessa heistä tuli hyvät ystävät ja taideteokset vaihtoivat omistajaa. Ben Renvallista tuli elinikäinen ystävä ja vieraskirjoista löytyy tiuhaan hänen nimensä. Hänen pienoispatsaansa koristaa Isoisän hautakiveä Hämeenlinnassa. 

Ote maalariryhmän perustamiskokouksen pöytäkirjasta.

Pula-aikana 1930-luvulla kymmenen samanhenkistä taiteilijaystävystä lyöttäytyi yhteen ja he perustivat "Maalariryhmän" vuonna 1934. Ryhmän tarkoituksena oli helpottaa taidenäyttelyiden järjestämistä, jakaa kustannuksia ja saada nimiään tunnetuiksi. Yhtenäistä taidesuuntaa ei vaadittu, mutta arvostelujen mukaan he  pyrkivät taiteessaan rehelliseen ilmaisuun. Ryhmään jäseniksi hyväksyttiin Aarno Ahtaja, Matti Annala, Sam Besprosvanni ( myöh. Vanni), Ville Boijer-Poijärvi, Ilmari Ikonen, Olli Miettinen, Väinö Nuuttila, Matti Savolainen, Selim Soldan ja Yrjö Verho. Perustamiskokouksessa pöytäkirjaa piti Aarno Ahtaja. Hänet valittiin myöhemmin myös Maalariryhmän puheenjohtajaksi ja rahastonhoitajaksi ja sihteerinä toimi Yrjö Verho. Kokouksen päätöksen mukaisesti avattiin Helsingin Taidehallissa 28.10.1935  Maalariryhmän ensimmäinen näyttely ja Aarno Ahtajalla oli näyttelyluettelossa myös yksi asetelma.

Isoisän toinen atejeetila löytyi Helsingin keskustasta, Yrjönkadun ja Eerikinkadun kulmasta, silloisen Kalevala-seuran omistamasta talosta. Ateljeenaapureina olivat Yrjö Verho ja Tauno Sarmaja. Täältä oli lyhyt matka Ateneumiin, missä Verho ja Isoisä toimivat opettajina. Tauno Sarmaja oli opettajana ABC-piirustuskoulussa.  

Yrjönkadun ateljeiden taiteilijat Tauno Sarmaja, Yrjö Verho ja Aarno Ahtaja 40-luvulla.

Muistan, kun perheemme vieraili Isoisän Yrjönkadun ateljeessa ensimmäistä kertaa. Viidenteen eli viimeiseen kerrokseen piti kiivetä kapeita portaita pilkkopimeässä. Koputimme oveen ja odotimme jännittyneinä, mahtoiko Isoisä olla paikalla. Vihdoin ovi aukesi ja astuimme ateljeehen. Valoa tulvi vinosta kattoikkunasta ja öljyvärien tutut tuoksut tulvahtivat vastaan siistissä, pienehkössä huoneessa. Nauraen Isoisä jakoi maailmalla opitulla tavalla poskisuudelmia ja sai meidät  lapset kiemurtelemaan. Maalaustelineellä oli asetelman maalaus menossa  ja malli oli pienellä pöydällä sen edessä. Ensi kertaa näin vahaomenoita ja -viinirypäleitä ja pitihän niitä nopeana lapsena haukata. Onneksi Isoisä vain naureskeli, kun palautin ne oikeille paikoilleen. Ateljeessa oli verhon takana keittomahdollisuus ja saimme tietysti maistaa vieraanvaraisen Isoisän oikeitakin herkkuja. Samalla katselimme  ja arvostelimme Isoisän viimeisimpiä maalauksia.

Joskus piipahtaessamme ateljeessa siellä oli tuttuja taiteilijaystäviä kylässä, sikari ja espresso tuoksuivat ja taidekirjat olivat pöydällä auki Cesannen asetelmien kohdalta ja niistä käytiin vilkasta keskustelua. Kurkkasin pellavakankaan peittämää Isoisän maalaamaa asetelmaa maalaustelineellä ja myöhemmin luimme arvosteluista, että asetelma oli väriltään mehevä ja kypsä. Innostunut tunnelma jäi muistoksi tältäkin käynniltä.

Aarno Ahtaja työssään Maunulan ateljeessa 60-luvulla.

Luovuttuaan Yrjönkadun ateljeesta, Isoisä maalasi mm. muotokuvia kotonaan Siltasaaressa. Kolmas ja viimeinen ateljee sijaitsi Helsingin lähiössä Maunulassa 1960-luvulla. Sinne kuljettiin bussilla ja matka oli mielestäni pitkä. Kellarikerroksessa oleva ateljee oli tilava ja valoisa monine ikkunoineen. Vierailin siellä parikin kertaa, kun olin Isoisän mallina, hänen piirtäessään muotokuvaa minusta vahaliiduilla.

     

Toisen avioliittonsa myötä Isoisä muutti Lauttasaareen vuonna 1969. Hän työskenteli huoneessaan talvisin ja maalasi mm. sen ikkunasta näkyvän Lauttasaaren vesitornin. Maalaamista isoisä jatkoi niin kauan, kun taiteen palo liikutti sivellintä.

Tästä näyttelyyn Asetelmia, olkaat hyvät: http://aarnoahtaja.fi/asetelmia.html. 
Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta!