Isoisä ja Loviisa

Tämänkertainen blogini on näyttelyn avajaisten tervetuliaispuhe Loviisassa 17.2.

Tervetuloa kaikki taiteen ystävät Aarno Ahtajan Loviisan maalausten näyttelyyn.

Aarno Ahtajan muistonäyttely Loviisassa

Isoisän tie Loviisan kulki Ylitornion kautta. Neljäkymmentäluvulla Isoisä oli maalaamassa Lapissa  mm. Tornionjokilaakson maisemia. Ylitornioon tuli työmatkalle erään loviisalaisen yhtiön tilanhoitaja, yhtiön  siellä olevalle maatilalle. Herrat tapasivat toisensa ja ystävystyivät. Loviisalainen ystävä kutsui ja houkutteli Isoisää Loviisaan maalaamaan,  siinä kuitenkaan onnistumatta.  Isoisä oli käynyt Loviisassa ainakin kerran aikaisemmin, koska eräässä näyttelyluettelossa on nimetty taulu "Maalaus Loviisasta" signeerattuna vuodelle 1949.

Kesällä 1959 Isoisä sitten lopulta hyväksyi ystävänsä kutsun ja saapui Loviisaan - ja ihastui nyt täysin maalauksellisen pikkukaupungin katunäkymiin. Hän viihtyi niin hyvin, että viipyi Loviisassa maalaamassa kolme kuukautta. Osaksi varmasti siksi, että hän asui ystävänsä ja tämän perheen  kauniin puutalon vinttikerroksessa, ns. kesähuoneessa. Siellä oli tilaa sekoitella öljyvärejä ja myös mukavaa ja rauhallista. Isäntäperheen lapset tosin kertoivat myöhemmin, että öljymaalien haju tunkeutui alakertaan asti. Hajua tuli myös Isoisän ulkomailta tuomista, varsinkin Camembert-juustosta, jota ei kuusikymmenluvulla Suomesta saanut. Aina, kun Isoisää, eli Aarno-setää odotettiin vieraaksi, arvuuteltiin perheessä, tuleeko pahantuoksuista juustoa tuliaiseksi. Onneksi helsinkiläiset perunaleivokset olivat sentään odotettuja tuomisia.

Vuosien varrella Loviisan kauniilla kujilla maalatessaan, Isoisä tuli tutuksi kaupungin asukkaille. Kerrotaan, että jotkut kaupungin leskirouvat olisivat olleet kiinnostuneita tyylikkäästä herrasmiestaiteilijasta, mutta maalaaminen voitti.

Aarno Ahtaja ja Loviisa

Isoisän mieliaiheita olivat yleensä maisemat, kaupunkikuvat ja puistot. Kankaalle tallentui Raatihuone, kirkko ja tori eri kuvakulmista ja näkymiä kaupungin keskustasta, Sepänkujalta. Nämä näkymät hän maalasi päivän eri aikoina ja eri tunnelmaisina ja eri säätilan vallitessa, kyllästymättä idyllisiin kohteisiinsa.  Maalauksissa tulee esille Isoisän oma maalaustapa, lähinnä impressionismia muistuttava tyyli. Isoisä teki myös maalausretkiä lähiympäristön saariin, Svartholmaan, Kaunissaareen sekä Liljendaliin ja Porvooseen. Näissä töissä taas tulee esille Isoisälle ominainen sinisen ja lilan väriskaala.

Loviisassa kesällä 1959 maalatut katukuvat olivat esillä jo samana vuonna Tampereen kirjastotalossa pidetyssä näyttelyssä ja lehtiarvostelut niistä olivat kiittäviä. Muistan, että  matkustin ihan yksin yksitoistavuotiaana Ylöjärveltä Tampereelle "onnikassa " ja kävin katsomassa näyttelyn.

Loviisan työt ensi kertaa esillä Tampereella

Seuraava näyttely pidettiin Loviisan Seurahuoneella vuonna 1960. Loviisan Sanomissa todettiin, että "Loviisan maalauksissa on pikkukaupungin tunnelma saatu hyvin esiin". Toinen Ahtajan Loviisa-töiden näyttely oli keväällä, vuonna 1965, Loviisan Seudun Osuuskassan tiloissa. 

Ystävyys loviisalaisperheen kanssa säilyi koko loppuelämän.Ystävykset tapasivat toisiaan sekä Helsingissä että Loviisassa. Kun Isoisä solmi toisen avioliittonsa Pirkko Tarjanteen kanssa, oli ystävä Loviisasta itseoikeutetusti Isoisän bestman. Nyt vierailuja Loviisaan jatkoi tuore aviopari.

Näyttelyvieraita Loviisassa vuonna 1965

Kesällä 2016  minut kutsuttiin ystävällisesti  Loviisaan kulkemaan Isoisän jalanjälkiä. Oli hienoa nähdä taulujen kohteet, tutustua kauniiseen Loviisaan ja kuulla kerrottavan menneistä tapahtumista. Ihastuin itsekin kovasti Loviisaan ja tietysti Sepänkujaan. 

Näyttelyn toteutumisesta  kuuluu suuri kiitos Veijo Peltoselle. Hän sattui näkemään Kimonkylän taidekodissa Aarno Ahtajan Loviisan Raatihuoneen maalauksen ja kiinnostui paikkakunnalla maalanneesta taiteilijasta. Veijo kirjoitti kaksi laajaa artikkelia Isoisän Loviisan kaudesta Loviisan Sanomiin vuonna 2008. Lokakuun numerossa hän kirjoitti  "Seutukunta siveltimellä"-sarjaan  otsikoilla "Tunnepohjainen realisti ikuisti loviisalaista idylliä" ja "Aarno Veli Ahtaja viehtyi pikkukaupungin tunnelmiin". Joulukuun artikkelin otsikko oli "Loviisa Aarno Ahtajan maalauksissa". Artikkelin lopussa hän mainitsee," että "taulut ovat erinomainen ja merkityksellinen ajankuva 1950-luvun lopun ja 1960- luvun, nyt jo osin kadonneesta Loviisasta. Hän esitti toivomuksen , että olisiko vaikkapa kaupunginmuseolla intressiä saada aikaan näyttely näistä hienoista näkymistä (viidenkymmenen ), nyt jo kuudenkymmenen vuoden takaa."

Saman ehdotuksen hän esitti viime vuonna Aarno Ahtajan Virtuaaligallerian Juhlagalleriassa, jossa hän esitteli lempimaalauksensa. (Se on alla oleva Sepänkuja vuodelta 1962.) Tästä rohkaistuneena

otin yhteyttä Loviisan kaupunginmuseoon ja ehdotus sai myönteisen vastaanoton.Yllättys oli, että

näyttely järjestyi näin nopeassa aikataulussa.

Sepänkuja | 1962 | öljy 64x49

Tässä nyt olemme!

Kiitos kaikille avajaisvieraille ja kaikille, jotka lainasivat ystävällisesti

taulujaan ja auttoivat näyttelyn toteutumisessa.

  

Tervetuloa nauttimaan Loviisan tunnelmista ja maistelemaan Camembert-juustoa ja perunaleivoksia, olkaa hyvä.

Leena

(Tästä näyttelyyn: http://aarnoahtaja.fi/loviisa.html)