Maalauksia ja muistoja vuosien varrelta

Tällä kertaa galleriassa on Isoisäni maalauksia vuosien varrelta ja eri puolelta Suomea, aina etelärannikon Kaunissaaresta Lappiin asti. Helsingistä ja sen ympäristöstä löytyi monta maalauskohdetta. Varsinkin Kallion kaupunginosa tuli suosikkikohteeksi. Sitä, ja etenkin kirkon

Kauppahalli, Helsinki

ympäristöä hän maalasi sekä kesällä että talvella. Kesäateljeepaikat, kaivoskylät, ystävien asuinpaikat vierailujen aikana sekä maalauskurssien pitopaikat tulivat myös maalauksien aiheiksi.

Isoisä oli perin helsinkiläistynyt vuosien varrella ja kuljetti meitä lapsenlapsia jo pienestä pitäen tutustumassa Helsingin nähtävyyksiin ja taulujen maalauspaikkoihin. Kesäisin vierailimme Suomenlinnassa ja Korkeasaaressa. Kävimme Kansallismuseossa, Ateneumissa, taidenäyttelyissä, non-stop elokuvissa, teatterissa ja lopuksi aina piipahdimme Stockmannilla ja sen kahviossa syömässä hyviä lihavoileipiä hänen kanssaan. Isoisä ja Isoäiti asuivat Hakaniemessä ja läheisellä torilla käytiin ostoksilla. Tori on sykähdyttävä paikka vielä tänäkin päivänä.

Isäni sai uuden työpaikan Outokumpu-yhtiössä ja perheemme muutti Tampereen lähelle Ylöjärvelle,

Ylöjärven kaivos

Metsäkylän Takamaalle. Kaivoshan syntyy löydetyn malmin ympärille, minne vain ja Takamaallekin rakennettiin kokonainen kylä, työntekijöille asunnot ja kaikki tarpeellinen ja lisäksi kauniit piha-alueet. Näissä tiiviissä kaivosyhteisöissä syntyi elinikäisiä ystävyyssuhteita sekä lapsille että aikuisille. Olimme, ja olemme kaikki "kumpulaisia".

Isoisä tuli tietysti vierailulle ja maalaamaan uusia maisemia. Usein hän oli kotimiehenä jopa parikin viikkoa, kun vanhempamme isän työn vuoksi matkustivat ulkomaille. Se ei liene ollut ihan tavallista tuohon aikaan. Isoisä teki mutkattomasti kaikkea puutarhatöistä lastenhoitoon. Hän valmisti hyvää ruokaa ja

Isoisä keittiöpuuhissa

piti hyvän järjestyksen. Omenapuihin ei vain saanut kiipeillä ja jälkiruoka ei saanut olla samanväristä kuin alkuruoka, siinä olivat Isoisän säännöt. Teimme naapureiden kanssa huviretkiä läheiselle yhtiön kalamajalle Näsijärven rannalle. Siellä Isoisä maalasi häiriintymättä kaunista maisemaa vaikka iso joukko "kummun" lapsia seurasi ja pyöri ympärillä.  Kerran Isoisä oli maalausreissullaan kun naapurin Matti tuli ostamaan kaivosaiheista taulua, joka riippui olohuoneemme seinällä. Kylläpä Isoisälle nauru kelpasi, kun hän palatessaan näki setelin kiinnitettynä nuppineulalla taulun paikalle.

Isoisä lastenhoitajana

Toinen kaivospaikkakunta minne muutimme, oli Oulun läänin Pyhäjärvi. Isoisän mielestä asuimme nyt "Jumalan selän takana" vaikeiden kulkuyhteyksien vuoksi. Silti hän vieraili säännöllisesti ja oli hyvin odotettu vieras myös uskomattomien tuliaisten vuoksi. Ne olivat aina muodikkaita ja aikaansa edellä. Siihen aikaan ei maalaispaikkakunnalta kaikkea saanut ostettuakaan. Kaivosnäkymän Isoisä maalasi sielläkin ja myös tilaustyön malmikiven poraajasta, joka tuli kaivoksen konttoriin.

Kotipaikkojeni lisäksi minulla on erityisen paljon muistoja Urajärveltä. Kesällä 1958 Isoisä vuokrasi kauniisti kalustetun talon Päijät-Hämeestä, Asikkalasta, Urajärven kartanon läheisyydestä. Talossa oli ihana lasiterassi ja sinne saapuessamme pikkuveljeni poksautti innostuksissaan ensitöikseen Isoisän pöydälle unohtuneella tauluvasaralla yhden lasin sirpaleiksi. Onneksi Isoisä oli kätevä korjausmies. Kartanon alue oli upea, laaja ja hienosti hoidettu. Korkealla mäellä oli näköalapaikka ja siellä oli puolikaaren muotoinen pylväikkö, "Valhalla" ja näkymä järvelle. Hiekkatie johti alas kartanolle ja holvikaaren alta kuljettiin järvelle, jossa oli ihmeteltävänämme tekojoutsen. Kartanoa hoiti talonmiespariskunta, jonka kanssa tulimme tietysti tutuiksi juoksennellessamme pitkin pihoja. Rouva myös esitteli kartanoa vierailuryhmille ja

Isoisä maalaa Kummun lapset ympärillä

omistajasuvun, von Heidemanien historiaa. Me livahdimme usein joukon jatkoksi ja toivoimme kuulevamme tai näkevämme vintin kummituksen tai aaveen, joka seurasi vierailuryhmiä aina viimeisenä tarinan mukaan. Kummitusta tai aavetta emme nähneet, mutta kerran onnistuimme näkemään nenäliinavarkauden, jonka opasrouvakin heti huomasi.

Isoisä huomasi kartanon pihapiirissä olevat ulkomailta tuodut, isot puutarhatontut, jotka olivat pahoin rapistuneet. Toimelias Isoisä kunnosti ja maalasi tontut hienoiksi. Puutarhatontut olivat harvinaisia tuohon aikaan ja niistä oli tehty oikein postikorttikin. Kartanon alueella oli ihana tammimetsä ja järvellä kävimme kalassa ja soutelemassa sekä uimassa. Kirjastokin

Isoisä Urajärven lasiverannalla

alueella oli, mutta sinne ei lapsilla ollut asiaa. Isoisä maalasi kauempanakin olevia kohteita ja hänen piti kulkea suurten, aidattujen lehmihakojen läpi. Veimme hänelle joskus eväitä maalauspaikkaan ja jouduimme laitumen vihaisen sonnin hätyyttelemäksi. Myöhemmin hoksasimme vaihtaa punaiset villatakit sinisiin ja saimme kulkea rauhassa.

Maalauskursseja Isoisä kävi pitämässä ympäri Suomea. Kajaanissa olleesta kurssista on säilynyt lehtileike, jossa hän innostaa kurssilaisia maalaamaan ahkerasti. Itse hän teki niin kuin opetti. Hän vieraili ystäviensä luona ja maalasi samalla mm. Kalajoella, Lappajärvellä, Kärnänsaaressa, Ylitorniolla, Pallaksella ja Utsjoella. Lapin lumo esittäytyykin seuraavassa galleriassa.

Mutta, tästä siis Suomalaisia maisemia -galleriaan, ole hyvä.
Hyvää juhannusta!

T.  Leena

Kartanon tonttu