Hei!
Olen taidemaalari Aarno Ahtajan vanhin tyttärentytär ja haluan aluksi tutustuttaa sinutkin taiteilijaan lyhyesti.

Aarno Veli Ahtaja syntyi Turussa 21.10.1898 ja kuoli Helsingissä 5.3.1978. Taideopintojen jälkeen hän toimi opettajana taideteollisessa korkeakoulussa 1940-1952. Taiteellinen esikuva oli A.W. Finch. Maalaustyyli kehittyi kuitenkin omanlaisekseen, lähinnä se muistuttaa impressionismia. Maisemat Suomen Lapista aina Välimerelle asti välittyivät hänen lukuisissa maalauksissaan. Isoisä oli tuottelias maalari ja hänellä oli vahva työn ilo ja palo. Erityisesti hän ihaili Ruoveden kesäisiä maisemia, joita hän ikuisti kesäpaikkansa rannassa maalaten. Kaupunkikuvista tunnettuja ovat mm. Loviisan pittoreskit katukuvat. 1962 hänet palkittiin Pro-Finlandia mitalilla. (Wikipedia A.Ahtaja)

Blogiarkisto

Näyttelynoviisin kynästä

Äidillemme, Aarno Ahtajan tyttärelle, tuli kova huoli Isänsä taideperinnöstä sairastuttuaan vakavasti alkuvuodesta 2013. Hänen aikansa oli päättymässä. Tauluja oli tuotteliaalta taiteilijalta jäänyt huomattavan paljon koko suvun omistukseen. Äitimme ei jostain syystä ollut vuosien varrella halukas lähettämään tauluja maailmalle. Siinä Äitimme kanssa pohtiessamme asiaa, lupasin tehdä asialle "jotain"; olenhan vanhin sisarusparvestamme. Aprikoin samalla jo mielessäni, että tulikohan luvattua liikoja.

Kesän tullessa pistäydyin kesäpaikassamme Kuurninsaaressa Ruovedellä. Luonnonkauniin Ruoveden kesäohjelmaan sisältyy mm. konsertteja ja taidenäyttelyitä. Näyttelyt järjestetään komeassa vanhassa Viljamakasiinissa. Kesällä 2013 teemana oli "Ruoveden Maisemamaalarit". Taidemaalari Tiina Lamminen oli koonnut  Ruovedellä aikoinaan maalanneiden taiteilijoiden työt laajaksi näyttelyksi. Tauluja katsellessani huomasin, että yksi on joukosta poissa - Isoisäni Aarno Ahtaja ja hänen työnsä. Isoisä oli maalannut  Ruoveden järvimaisemia Kuurninsaaressa  jo  yhdeksän kesän ajan. Oliko kohtalo puuttunut nyt peliin?

Otin yhteyttä Tiina Lammiseen. Hän tulikin loppukesästä kotiini Kiiminkiin tutustumaan Aarno Ahtajan tuotantoon "kotigalleriaani". Tiina kertoi, että Ruoveden Maisemamaalarit-sarja jatkuisi seuraavana kesänä. Niinpä kaavailimme mahdollista tulevaa näyttelyä Isoisän maalauksista ja Tiina toimisi yhteyshenkilönä Ruoveden kunnan kanssa. Nyt laskimme jo tauluja ja pohdimme riittäisivätkö ne näyttelyyn, jos suvun seinillä olevat taulut kerättäisiin yhteen.

Syksyn kuluessa saimme iloksemme tiedon, että näyttely toteutuu heinäkuussa 2014. Äitimmekin ehti tämän helpotuksekseen kuulla. Samalla hän varoitteli, että se tulee olemaan kova homma ensikertalaiselle ja kommelluksia sattuu. Loppusyksystä Äidistämme aika jätti. Jonkin ajan kuluttua löysimme hänen sänkynsä alta 30 Ruoveden maisemataulua kankaina. Nyt tiesimme, että taulut riittäisivät näyttelyyn!

Valmistelutyöt alkoivat.
Aarno Ahtajan Ruoveden maisemia -näyttelykutsu
Olin kaukana kotoa tuttujen liikeyrittäjien ääreltä ja oli hetki mietittävä, miten toimia. Nettitaitoni olivat nupuillaan, joten puhelinluettelo oli pelastus. Taulujen kehystäminen oli ensimmäinen tehtävä. Pian kehyksiä valittiinkin espoolaisessa liikkeessä koko päivä, liikkeen sulkemisaikaan asti. Onneksi Isämme oli myötämielinen tulevan laskun suhteen.

Valmistelujen tahti vain kiihtyi kesän 2014 kynnyksellä. Sukulainen jos toinenkin värvättiin apuun. Sihteerisisareni kirjoitti taululuetteloa ja Isoisän elämänkuvausta. Veljeni lapset nettitaitoineen tilasivat postikortteja ja näyttelykutsuja painosta. Kutsuja lähetettiin ystäville ja tutuille. Toisen sisareni mies kuljetti kehystettyjä tauluja Ruoveden kunnantalon nurkkahuoneeseen odottamaan heinäkuun alkua. Avajaisaikataulua soviteltiin. Oli varottava päällekkäisyyksiä samalle päivälle, koska paikkakunnalla oli muitakin näyttelyavajaisia. Eikö näitä voisi jo etukäteen koordinoida jossain?

Ensimmäinen vastoinkäyminen oli näyttelyjulisteen viivästyminen. Valmiiksi suunnitellun julisteen toteutuminen tyssäsi yhtäkkiä Ruovedellä, eikä asiasta herunut tietoa. Lopulta julisteet saatiin Ruoveden sivistystoimen toimistosta juuri ennen näyttelyä. Kiireellä juoksentelimme pitkin kylänraittia ja Ruovedentietä kiinnittämässä liikkeiden ikkunoihin näyttelyjulisteita.

Sitten tuli toinen kommellus. Paikallislehteen oli lähetetty julkaistavaksi yleinen kutsu näyttelyn avajaisiin "Viikkopäivyri"-palstalle. Tällä palstalla kerrotaan viikon tapahtumat paikkakunnalla. Mutta avajaiskutsu olikin jäänyt lehdestä pois! Taas tuli kiire. Aamuvarhaisella kiikutimme lisäkutsukortteja ympäri kylää, Meijeriltä Ritoniemeen. Näyttelyyn sai kutsua kenet haluaa, koska valmista kutsuvieraslistaa ei ollut käytettävissä. Nyt kyllä tietäisin keitä  kutsua.


Avajaispäivä lähestyi. Taulupaketteja kannettaessa kunnantalolta Viljamakasiinille, kuului ihmettelyä: "Mihin nämä kaikki mahtuvat?". Tauluja oli yhteensä 63 kpl. Lisätilaa järjestyi korkeita vitriinikaappeja siirtelemällä ja lattiavitriinitkin täyttyivät. Tiinan ideasta keräsimme Kuurninsaaren mökistä kahvikuppeja, tinkimaitokannuja, kirjeitä ja taiteilijatarvikkeita Isoisän hattua myöten, kuvaamaan sen aikaista mökkielämää. Tavarat järjestettiin kolmeen vitriiniin kertomaan Aarnon ja Pirkon Ruoveden onnellisista kesistä. Sitten aloitettiin taulujen ripustustyö.


Avajaispäivän aamu valkeni todella kylmänä. Toppatakit päällämme ja käsineet kädessämme järjestimme tauluja. Onneksemme Tiina tuli asiantuntijana auttamaan ripustuksessa. Apua saatiin myös sukulaisilta. Seuraavaksi saapuivatkin jo tarjoilusta huolehtineet Rämingin Martat apujoukkoineen. Touhukkaasti he kattoivat  pöytiä lapsille ja aikuisille. Kukkasia järjesteltiin. Lasit kilisivät ja kahvi jo tuoksui. Tarjottavat olivat Äitimme ja Isoisämme maun mukaisia. Kahvikakkuna oli taiteilijan Pirkko-vaimolta jääneen reseptin mukaan leivottu "Ruoveden pulla".
Puoli tuntia ennen avajaisten alkua löimme viimeiset taulunaulat leveisiin hirsiseiniin. Tarkistimme näyttelyluettelot, vitriinit ja kortit. Sitten menimme vaihtamaan vaatteita alakertaan. Yht'äkkiä ilma lämpeni ja aurinko paistoi. Avajaispuhe kädessä menimme vastaanottamaan ensimmäisiä vieraita, jotka odottelivatkin jo ovien ulkopuolella. He olivat Kiimigistä ja Oulusta tulleet ystävämme. Näyttely oli iso ja onnistunut. Näyttelyyn tutustui heinäkuun aikana n. 2000 taiteen ystävää. Monet ruovesiset hankkivat tutusta maisemasta maalatun taulun seinälleen. Mutta yllätys oli, kuinka harva paikkakuntalainen oli liikkunut lähivesillä. Tämä tuli ilmi, koska maalausten järvimaisemia ei tunnistettu.

Kolmas kommellus tapahtui näyttelyn purkamispäivänä. Näyttelytaulujen valokuvaamisessa oli ollut ongelmia. Vasta viimeisenä mahdollisena hetkenä, eli näyttelyn purkamisaamuna, saimme valokuvaajan paikalle. Seuraavan näyttelyn ripustajat saapuivat jo paikalle ja kiukusta kihisten antoivat meidän kuulla kunniamme. Myötätuntoa ei siis herunut ongelmamme kanssa, päinvastoin. Helteestä huolimatta, purkutyö hoidettiin kuitenkin ajallaan.

Äitimme oli ollut oikeassa. Näyttelyn järjestäminen oli kova homma ja kommelluksia sattui. Kaikki oli kuitenkin vaivan arvoista.

Näyttely, Äitimme toive, oli toteutunut ja täten lupaukseni oli pidetty.

Leena